Aikasemmin en tiennyt hamstereista juuri mitään,mutta reilu kaksi vuotta,jonka Hani-hamsteri oli tytön toivomana lemmikkinä opetti paljon tuosta pikku "karvapallosta"Suurin yllätys oli,että alun villistä menijästä kesyyntyi oma pieni yksilönsä.Kun se mennä vipelsi pitkin lattiaa tytön huoneessa,niin jos kuitsuin sitä,niin sieltähän se jostain kohta hiljakseen tuli käymään vieressä.Ja se käänsi päänsä kohti jos puhutteli sitä.Ja oli kiva katsella sen puuhastelua;kuinka nopeasti se sai paperi palat napsastua poskeen.ja vuorattua niillä pesäkolonsa,ja voi niitä poskien leveyttä,kun ruokaa piti kuskata johonkin jemmaan.Ja silloin ihan alkuaikoina ostettiin aitaus,jossa saisi vähän valvotummin juosta vapaasti,niin eihän Hani siellä oikein pysynyt kaikista virikkeistä huolimatta,vaan kiipesi etutassuilla aitauksista kiinni pitäen pois kertatoisensa jälkeen.Niinpä sen leikkikentäksi muodostui koko tytön huoneen lattia.Lempipaikat siellä;työpöydän alahylly,johon pääsi kätevästi takakautta ja kaikki huoneen nurkat.

Pieni Hani,mutta suru oli suuri,kun se nukkui ikiuneen kolme päivää sitten.Ihana lemmikki oli<3

IMG_4407.jpg